"Valon pisaroita vasten pimeää
Meille putoaa valon pisaroita
Valon pisaroita , kun toivo häviää
Meille putoaa valon pisaroita"
- Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani
6 viikkoa sitten elämä heitti kuperkeikkaa ja kaikki pysähtyi. Työt loppuivat, koulu keskeytyi, epätoivo ja ahdistus täytti mielen - päässä kysymys miten tästä selvitään?
Nyt viikkoja eristyksissä huomaan, että poikkeustilanteesta on tullut uusi normaali... kaikkeen tottuu, myös eristykseen, lohtuna etten ole tässä yksin.
Olen ollut täysin erityksissä muusta maailmasta, kaukana kaikesta, pelkkä luonto ympärillä ja oma perhe. En ole käynyt kaupassa enkä muuallakaan, ainoastaan kävellyt metsässä ja peltojen viertä . Kuukauden kohokohta oli kun jätskiauto pysähtyi postilaatikolle, sitä odotettiin koko päivä ja kun se tuli ahdettiin mahat täyteen jätskiä.
Kaipaan kaupassa käyntiä, asiakkaiden tapaamista, koulua, ihmisiä, ystäviä, perhettä, kotia!
Toisaalta olen kiitollinen, että olen voinut olla ulkona, kävellä metsässä ilman vastaantulijoita, kuulla lintujen laulun, katsella pilviä jotka menevät menojaan, saunoa, treenata kun siltä tuntuu, leipoa ja vain olla.
Tunteet menevät ja tulevat aaltoina; välillä itkettää, välillä naurattaa, joskus tuntuu ettei selviä ja toisinaan tuntuu että mitä vain tulee eteen, on tarpeeksi vahva kestämään sen.
Vaikka ei ole tietoa koska tämä loppuu ja miten lopulta käy, on tässä kaikessa myös hyvääkin; en pidä asioita enää itsestään selvinä, yritän elää hetkessä, hengittää, kuunnella ja opetella vain olemaan.
Miettiä mikä elämässä on tärkeintä, jatkaa unelmointia ja mennä niitä kohti.
Koska - meille putoaa valon pisaroita ♡
Comments